Jeesus Kristus on Jumalani!
Julkaistu 29.03.2010
Seurakunnan vanhimmat
Seurakunnan vanhimman asema edellyttää hengellistä täysi-ikäisyyttä ja Pyhältä Hengeltä saatua kaitsijan virkaa.
Eniten Jeesuksen kaltainen on vanhin
Juutalaista yhteiskuntaa johti vanhimpien neuvosto. Heidän asemansa perustui suvun vanhimman miehen arvovaltaan. Myös Jumalan seurakunnan vanhimpien arvovalta perustuu ikään, mutta ei luonnolliseen vaan hengelliseen ikään.
Uskovat ihmiset ovat seurakunta, jota Raamatussa kutsutaan "Kristuksen ruumiiksi". Seurakunnan rakentaminen tarkoittaa uskovien muuttumista kohti Jeesuksen kaltaisuutta. "Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä." Ef.4:11-14
Kaikki uskovaiset on kutsuttu muuttumaan mieleltään lihallisista hengellisiksi. Tästä hengellisen kasvun päämäärästä sanotaan, että se on "Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitta". Kaikilla uskovilla on hengellinen ikä, jota ei määrää se kuinka kauan on ollut uskossa, vaan se, kuinka paljon on muuttunut Jeesuksen kaltaiseksi. Eniten Jeesuksen kaltainen uskova on joukkonsa vanhin.
On luonnollista, että hengellisesti vanhemmat kaitsevat nuorempiaan sanoen, "olkaa minun seuraajiani siinä asiassa missä näette minun olevan Jeesuksen seuraaja". Kaikki siis katsovat Jeesukseen ja pyrkivät näkemään Hänet myös toisissaan. Se ei kuitenkaan vielä tee uskovasta seurakunnan vanhinta, jos hän on seurakunnan hengellisin, koska hengellinen täysi-ikäisyys luo vasta perustan vanhimman asemalle.
Edellisen raamatunkohdan seurakunnallisten virkojen luettelossa ei mainita sellaista virkaa kuin vanhin, koska se on hengelliseen ikään perustuva asema eikä virka. Seurakunnan vanhimmilla täytyy hengellisen kypsyyden lisäksi olla Pyhältä Hengeltä saatu kaitsijan virka. Kun Raamatussa puhutaan vanhimmista, niin samassa yhteydessä heitä kutsutaan myös kaitsijoiksi tai sanotaan, että he paimentavat seurakuntaa.
Jos vanhin ei tajua hengellisen iän merkitystä seurakuntaelämässä, kuinka hän voisi menestyä kaitsijana? Hänen täytyy osata kohdata hengellisesti nuoremmat. Puhuessaan vanhimmille Pietari tuokin esille myös nuoremmat: "Samoin te, nuoremmat, olkaa kuuliaisia vanhemmille. Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä 'Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon'." 1Piet.5:5
Jos nuoremmat rakentuvat nopeasti kohti Kristuksen kaltaisuutta eli vanhenevat nopeasti, niin vanhimmilla voi olla vaikeuksia pysyä joukon vanhimpina. Kaikkien uskovien pukeutuminen keskinäiseen nöyryyteen pelastaa senkin tilanteen. Oikeamielinen iloitsee, jos joku muuttuu enemmän Jeesuksen kaltaiseksi kuin hän itse on. Veljensä hengellisyyttä kadehtiva on vaarassa eksyä Kainin tielle.
Juutalaista yhteiskuntaa johti vanhimpien neuvosto. Heidän asemansa perustui suvun vanhimman miehen arvovaltaan. Myös Jumalan seurakunnan vanhimpien arvovalta perustuu ikään, mutta ei luonnolliseen vaan hengelliseen ikään.
Uskovat ihmiset ovat seurakunta, jota Raamatussa kutsutaan "Kristuksen ruumiiksi". Seurakunnan rakentaminen tarkoittaa uskovien muuttumista kohti Jeesuksen kaltaisuutta. "Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä." Ef.4:11-14
Kaikki uskovaiset on kutsuttu muuttumaan mieleltään lihallisista hengellisiksi. Tästä hengellisen kasvun päämäärästä sanotaan, että se on "Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitta". Kaikilla uskovilla on hengellinen ikä, jota ei määrää se kuinka kauan on ollut uskossa, vaan se, kuinka paljon on muuttunut Jeesuksen kaltaiseksi. Eniten Jeesuksen kaltainen uskova on joukkonsa vanhin.
On luonnollista, että hengellisesti vanhemmat kaitsevat nuorempiaan sanoen, "olkaa minun seuraajiani siinä asiassa missä näette minun olevan Jeesuksen seuraaja". Kaikki siis katsovat Jeesukseen ja pyrkivät näkemään Hänet myös toisissaan. Se ei kuitenkaan vielä tee uskovasta seurakunnan vanhinta, jos hän on seurakunnan hengellisin, koska hengellinen täysi-ikäisyys luo vasta perustan vanhimman asemalle.
Edellisen raamatunkohdan seurakunnallisten virkojen luettelossa ei mainita sellaista virkaa kuin vanhin, koska se on hengelliseen ikään perustuva asema eikä virka. Seurakunnan vanhimmilla täytyy hengellisen kypsyyden lisäksi olla Pyhältä Hengeltä saatu kaitsijan virka. Kun Raamatussa puhutaan vanhimmista, niin samassa yhteydessä heitä kutsutaan myös kaitsijoiksi tai sanotaan, että he paimentavat seurakuntaa.
Jos vanhin ei tajua hengellisen iän merkitystä seurakuntaelämässä, kuinka hän voisi menestyä kaitsijana? Hänen täytyy osata kohdata hengellisesti nuoremmat. Puhuessaan vanhimmille Pietari tuokin esille myös nuoremmat: "Samoin te, nuoremmat, olkaa kuuliaisia vanhemmille. Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä 'Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon'." 1Piet.5:5
Jos nuoremmat rakentuvat nopeasti kohti Kristuksen kaltaisuutta eli vanhenevat nopeasti, niin vanhimmilla voi olla vaikeuksia pysyä joukon vanhimpina. Kaikkien uskovien pukeutuminen keskinäiseen nöyryyteen pelastaa senkin tilanteen. Oikeamielinen iloitsee, jos joku muuttuu enemmän Jeesuksen kaltaiseksi kuin hän itse on. Veljensä hengellisyyttä kadehtiva on vaarassa eksyä Kainin tielle.
Jeesuksen Kristuksen nöyryys
Vaikka Jeesuksen kaltaisuus on muutakin kuin nöyryyttä, niin se on kristillisen johtajan tärkein ominaisuus. Seurakunnan vanhimman täytyy ehdottomasti olla samalla tavoin nöyrä kuin Kristus oli. Jeesuksen kaltaisuuden täytyy myös pysyä hänessä, jotta hän voisi pitää asemansa. Jos hän taantuu taas pieneksi lapseksi Kristuksessa, niin hän on erottanut itsensä vanhimmistosta.
Seurakunnan vanhin ei saa hallita nuorempia omalla, vaan Jeesuksen auktoriteetilla. "Vanhimpia teidän joukossanne siis kehotan, minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Paimentakaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana." 1Piet.5:1-3
Joten vanhimman täytyy kaita vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan ja sydämen halusta ja olla laumalle eli kokoontuvalle seurakunnalle esikuvana. Herrana hallitseminen on laumalle esikuvana olemisen vastakohta. Jos vanhin ei kykene kulkemaan lauman edellä oikeaan suuntaan, hänestä tulee ikään kuin karjapaimen, joka ajaa uskovia edellään kuin nautoja.
Jeesuksen nöyryys ei ole mitä tahansa vaatimattomuutta. On olemassa inhimillistä nöyryyttä, jolla itse asiassa etsitään vaatimattomuuden tuomaa kunniaa. Jeesuksen nöyryys ilmenee Hänen suhteessaan Isään Jumalaan. Vastaavasti Hänen nöyryytensä meissä ilmenee meidän suhteessamme Häneen.
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei katsonut oikeudekseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti." Fil.2:5-8
Jeesuksen nöyryys oli alamaisuutta Hänen Isälleen. Hänen nöyryytensä ilmenee meissä vastaavalla tavalla. Me olemme alamaisia Jeesukselle. Jos me olemme täynnä omaa uskovaisuuttamme, meidän tulee tyhjentää itsemme siitä ja ottaa Jeesuksen muoto tosi palvelijana. Hän sanoi toimivansa Isänsä nimessä, jolla Hän tarkoitti sitä, että Hän oli luopunut omasta auktoriteetistaan. Vastaavasti vanhimman täytyy luopua omasta inhimillisestä auktoriteetistaan ja toimia Jeesuksen nimessä.
Jeesuksen nöyrä asenne tulee ilmi, kun Hän sanoo: "Minun oppini ei ole minun, vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, hän saa tietää, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Se, joka puhuu omiaan, etsii omaa kunniaansa. Mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on luotettava, eikä hänessä ole vääryyttä." Joh.7:16-18
Vanhin asennoituu vastaavasti: "Minun oppini ei ole minun, vaan Jeesuksen. Voin olla jossain kohden erehtynyt Hänen opistaan, mutta pyrin olemaan kaikessa yhtä mieltä Hänen kanssaan. Jos joku tahtoo tehdä Jeesuksen tahdon, tulee hän tuntemaan, onko oppini Jeesukselta, vai puhunko minä omiani."
Vaikka Jeesuksen kaltaisuus on muutakin kuin nöyryyttä, niin se on kristillisen johtajan tärkein ominaisuus. Seurakunnan vanhimman täytyy ehdottomasti olla samalla tavoin nöyrä kuin Kristus oli. Jeesuksen kaltaisuuden täytyy myös pysyä hänessä, jotta hän voisi pitää asemansa. Jos hän taantuu taas pieneksi lapseksi Kristuksessa, niin hän on erottanut itsensä vanhimmistosta.
Seurakunnan vanhin ei saa hallita nuorempia omalla, vaan Jeesuksen auktoriteetilla. "Vanhimpia teidän joukossanne siis kehotan, minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Paimentakaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaaehtoisesti Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana." 1Piet.5:1-3
Joten vanhimman täytyy kaita vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan ja sydämen halusta ja olla laumalle eli kokoontuvalle seurakunnalle esikuvana. Herrana hallitseminen on laumalle esikuvana olemisen vastakohta. Jos vanhin ei kykene kulkemaan lauman edellä oikeaan suuntaan, hänestä tulee ikään kuin karjapaimen, joka ajaa uskovia edellään kuin nautoja.
Jeesuksen nöyryys ei ole mitä tahansa vaatimattomuutta. On olemassa inhimillistä nöyryyttä, jolla itse asiassa etsitään vaatimattomuuden tuomaa kunniaa. Jeesuksen nöyryys ilmenee Hänen suhteessaan Isään Jumalaan. Vastaavasti Hänen nöyryytensä meissä ilmenee meidän suhteessamme Häneen.
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei katsonut oikeudekseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti." Fil.2:5-8
Jeesuksen nöyryys oli alamaisuutta Hänen Isälleen. Hänen nöyryytensä ilmenee meissä vastaavalla tavalla. Me olemme alamaisia Jeesukselle. Jos me olemme täynnä omaa uskovaisuuttamme, meidän tulee tyhjentää itsemme siitä ja ottaa Jeesuksen muoto tosi palvelijana. Hän sanoi toimivansa Isänsä nimessä, jolla Hän tarkoitti sitä, että Hän oli luopunut omasta auktoriteetistaan. Vastaavasti vanhimman täytyy luopua omasta inhimillisestä auktoriteetistaan ja toimia Jeesuksen nimessä.
Jeesuksen nöyrä asenne tulee ilmi, kun Hän sanoo: "Minun oppini ei ole minun, vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, hän saa tietää, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Se, joka puhuu omiaan, etsii omaa kunniaansa. Mutta se, joka etsii lähettäjänsä kunniaa, on luotettava, eikä hänessä ole vääryyttä." Joh.7:16-18
Vanhin asennoituu vastaavasti: "Minun oppini ei ole minun, vaan Jeesuksen. Voin olla jossain kohden erehtynyt Hänen opistaan, mutta pyrin olemaan kaikessa yhtä mieltä Hänen kanssaan. Jos joku tahtoo tehdä Jeesuksen tahdon, tulee hän tuntemaan, onko oppini Jeesukselta, vai puhunko minä omiani."
Vanhimpien asettaminen
Seurakunnan rakentaminen ei Raamatussa tarkoita ihmisten organisoimista, toiminnan suunnittelua tai rakennuksen rakentamista, vaan uskovien sisäistä muuttumista kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Vanhimpien tulee johtaa ja valvoa ihmisten sisäistä elämää eikä olla kokoustoiminnan johtajia. Monet, joita pidetään seurakunnan vanhimpina, ovatkin käytännössä vain kristillisen yhdistyksen hallituksen jäseniä.
Paavali antoi Tiitukselle tehtävän: "Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin." Tit.1:5
Miksi vanhimmat täytyy asettaa? Ottavathan vanhemmat luonnostaan vastuuta nuoremmistaan, ja Jumala itse herättää paimenet laumalleen. Uskovien keskuudessa on sellainen ongelma, että lihalliset uskovat luonnostaan tottelevat lihallisia johtajia. Jonkun täytyy kertoa heille ketkä ovat hengellisiä ja ketkä Jumala on valinnut ja asettaa sellaiset ihmiset heille esikuviksi. Jos vanhimpia ei aseteta, niin inhimillisesti arvovaltaisimmat henkilöt asettuvat uskovien johtajiksi.
Tiituksen työ meni varmaan jotenkin näin. Hän saapui kaupunkiin, ja etsi sieltä kaikki, jotka uskoivat Jeesukseen. Hän viipyi kaupungissa viikkoja, ehkä jopa kuukausia ja eli yhdessä uskovien kanssa. Kaiken aikaa hän tarkkaili sitä, miten uskovat olivat edistyneet Jeesuksen seuraamisessa. Hän pani merkille heidän asenteensa arjen tilanteissa ja sen mitä armolahjoja heissä ilmeni. Lopulta hän tunnisti muutaman miehen, jotka olivat eniten Jeesus-mielisiä ja jotka kykenivät opettamaan Jumalan Sanaa.
Hän kutsui seurakunnan koolle ja puhui tähän tapaan: "Koska te rakastatte Herraa Jeesusta, te tahdotte kaikessa seurata Häntä. Olen ilolla pannut merkille teidän edistymisenne tässä asiassa. Jotkut ovat rakentaneet itseään Pyhässä Hengessä paremmin kuin toiset ja siksi muuttuneet enemmän Herramme kaltaisiksi. Jotta koko seurakunta rakentuisi, kehotan teitä ottamaan esimerkkiä heistä."
Sitten hän kutsui valitsemansa miehet seurakunnan eteen ja sanoi: "Tässä on veljet, jotka Jeesus on antanut teille vanhimmiksi. Minä olen havainnut, että Herramme on antanut näille veljille kaitsijan viran. Olemme yhdessä koetelleet heidän rakkauttaan Jeesukseen ja he ovat kestäneet koetuksen. Vain Jeesus Kristus on Herra teidän keskuudessanne ja nämä veljet auttavat teitä olemaan kuuliaisia Hänelle. Nähkää Hänet toinen toisissanne, jotta voisitte olla alamaisia toisillenne niin kuin Hänelle."
Sitten Tiitus jäi vielä muutamiksi päiviksi sinne paastoten ja rukoillen vanhimpien puolesta. Tänäänkin vanhimmat tarvitsevat kaikkien uskovien esirukousta enemmän kuin muut. Jos he uskollisesti seuraavat Jeesusta, niin moni muukin seuraa. Jos he luopuvat uskosta, niin luopuu moni muukin.
Seurakunnan rakentaminen ei Raamatussa tarkoita ihmisten organisoimista, toiminnan suunnittelua tai rakennuksen rakentamista, vaan uskovien sisäistä muuttumista kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Vanhimpien tulee johtaa ja valvoa ihmisten sisäistä elämää eikä olla kokoustoiminnan johtajia. Monet, joita pidetään seurakunnan vanhimpina, ovatkin käytännössä vain kristillisen yhdistyksen hallituksen jäseniä.
Paavali antoi Tiitukselle tehtävän: "Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin." Tit.1:5
Miksi vanhimmat täytyy asettaa? Ottavathan vanhemmat luonnostaan vastuuta nuoremmistaan, ja Jumala itse herättää paimenet laumalleen. Uskovien keskuudessa on sellainen ongelma, että lihalliset uskovat luonnostaan tottelevat lihallisia johtajia. Jonkun täytyy kertoa heille ketkä ovat hengellisiä ja ketkä Jumala on valinnut ja asettaa sellaiset ihmiset heille esikuviksi. Jos vanhimpia ei aseteta, niin inhimillisesti arvovaltaisimmat henkilöt asettuvat uskovien johtajiksi.
Tiituksen työ meni varmaan jotenkin näin. Hän saapui kaupunkiin, ja etsi sieltä kaikki, jotka uskoivat Jeesukseen. Hän viipyi kaupungissa viikkoja, ehkä jopa kuukausia ja eli yhdessä uskovien kanssa. Kaiken aikaa hän tarkkaili sitä, miten uskovat olivat edistyneet Jeesuksen seuraamisessa. Hän pani merkille heidän asenteensa arjen tilanteissa ja sen mitä armolahjoja heissä ilmeni. Lopulta hän tunnisti muutaman miehen, jotka olivat eniten Jeesus-mielisiä ja jotka kykenivät opettamaan Jumalan Sanaa.
Hän kutsui seurakunnan koolle ja puhui tähän tapaan: "Koska te rakastatte Herraa Jeesusta, te tahdotte kaikessa seurata Häntä. Olen ilolla pannut merkille teidän edistymisenne tässä asiassa. Jotkut ovat rakentaneet itseään Pyhässä Hengessä paremmin kuin toiset ja siksi muuttuneet enemmän Herramme kaltaisiksi. Jotta koko seurakunta rakentuisi, kehotan teitä ottamaan esimerkkiä heistä."
Sitten hän kutsui valitsemansa miehet seurakunnan eteen ja sanoi: "Tässä on veljet, jotka Jeesus on antanut teille vanhimmiksi. Minä olen havainnut, että Herramme on antanut näille veljille kaitsijan viran. Olemme yhdessä koetelleet heidän rakkauttaan Jeesukseen ja he ovat kestäneet koetuksen. Vain Jeesus Kristus on Herra teidän keskuudessanne ja nämä veljet auttavat teitä olemaan kuuliaisia Hänelle. Nähkää Hänet toinen toisissanne, jotta voisitte olla alamaisia toisillenne niin kuin Hänelle."
Sitten Tiitus jäi vielä muutamiksi päiviksi sinne paastoten ja rukoillen vanhimpien puolesta. Tänäänkin vanhimmat tarvitsevat kaikkien uskovien esirukousta enemmän kuin muut. Jos he uskollisesti seuraavat Jeesusta, niin moni muukin seuraa. Jos he luopuvat uskosta, niin luopuu moni muukin.
Vanhimpien erottaminen
Kuka tahansa hengellinen uskovainen voi uudestaan tulla lihalliseksi. Näin vanhinkin voi taantua olemaan pieni lapsi Kristuksessa. Tämä väärä kasvusuunta usein johtaa myös luopumukseen. Ei kenestäkään hengellisestä uskovaisesta tule luopiota. Ainoastaan lihallinen uskova voi luopua uskostaan. Siksi on niin tärkeää olla hengellisesti täysi-ikäinen.
Vaikka ilmeisesti Paavali oli asettanut Korinttoon vanhimmat, he ylpistyivät ja alkoivat hallita seurakuntaa omalla inhimillisellä auktoriteetillaan. Hän nuhteli heitä: "Mutta minä tulen pian luoksenne, jos Herra tahtoo, ja otan selvää, en noiden ylimielisten puheista, vaan voimasta, sillä Jumalan valtakunta ei ole puheissa vaan voimassa. Mitä siis tahdotte? Tulenko luoksenne piiska mukanani vai rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?" 1Kor.4:19-21
Meissä oleva Jeesuksen kaltaisuus on Jumalan voimaa. Kuka erottaa vanhimman tehtävästään, jos hänellä ei enää ole vanhimman mieltä? Paavali neuvoo vanhinta valittaessa näin: "Hän ei saa olla vastakääntynyt, ettei hän paisuisi ylpeydestä ja joutuisi saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen." 1Tim.3:6
Pitkäänkin uskossa ollut voi ylpistyä ja kadottaa Kristuksen mielen. Silloin häntä voi kohdata sama tuomio kuin Paholaista, jos hän ei tee parannusta ylpeydestään. Paholainen menetti asemansa Jumalan kerubina, kun hän ylpistyi.
Langenneille vanhimmille kuuluu sama kuritus kuin muillekin sellaisille uskoville, jotka väärinkäyttävät Jumalan armoa. Paavali mainitsee kaksi henkilöä oikein nimeltä ja heille määrätyn kurituksen: "Niitä ovat Hymenaios ja Aleksandros, jotka olen luovuttanut Saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi." 1Tim.1:20 Nykyäänkin tarvitaan apostoleja, jotka luovuttavat langenneita vanhimpia Saatanan haltuun.
Kaikki lihalliset uskovaiset voidaan luovuttaa Saatanan kuritettaviksi, jos he kieltäytyvät Jumalan kurituksesta. Jos he olisivat totelleet Jumalaa, heistä olisikin jo tullut hengellisiä. Saatanan kuritus johdattaa heidät tekemään syntiä, jolloin heidän elämänsä raunioituu. Ehkä he niissä ahdistuksissa nöyrtyvät ja huutavat totuudessa avukseen Jumalaa ja pääsevät takaisin taivaallisen Isän kuritettaviksi. Jumala kurittaa kohti vanhurskautta ja Paholainen kohti syntiä.
Jos yksi vanhin ylpistyy, seurakunnan muut vanhimmat voivat nuhdella häntä. Usein ylpistynyt vanhin kuitenkin viettelee muitakin vanhimpia luopumukseen eikä joukossa ole ketään, joka kykenisi erottamaan lihalliset vanhimmat pois asemastaan. Lopulta luopuneet vanhimmat ajavat pois laumastaan ne vanhimmat, jotka ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle. Jumala vie uskollisensa pois tuollaisen vanhimmiston johtamasta joukosta. Vain lihalliseen kristillisyyteen rakastuneet jäävät sinne.
Apostoli Paavali tunsi omalla kohdallaan vaaran ylpistyä. Hän tiesi Jumalan hylkäävän hänet, jos hän ylpistyisi. Jumala salli Paholaisen enkelin pahoinpidellä Paavalia, jotta tämä pysyisi nöyränä. "Etten näin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin, Saatanan lähettiläs, runtelemaan minua, etten ylpeilisi." 2Kor.12:7
Paavali tiedosti voimakkaasti, että lihalliseksi tuleminen oli hänen pahin vihollisensa. Siksi hän tukahdutti kaikki syntisestä luonnostaan nousevat ajatukset. "En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi." 1Kor.9:26-27
Onhan se järkyttävää, jos apostoli joutuu saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen. Kun paha henki rusikoi Paavalia, kokemus muistutti tätä siitä, kuinka kauheaa se olisi jos hyvä Jumala hänet hylkäisi, kuten Hän aikoinaan hylkäsi kuningas Saulin. Nöyryyttävien lyöntien alla hän lohduttautui Jeesuksen sanoilla: "Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." 2Kor.12:9
Kuka tahansa hengellinen uskovainen voi uudestaan tulla lihalliseksi. Näin vanhinkin voi taantua olemaan pieni lapsi Kristuksessa. Tämä väärä kasvusuunta usein johtaa myös luopumukseen. Ei kenestäkään hengellisestä uskovaisesta tule luopiota. Ainoastaan lihallinen uskova voi luopua uskostaan. Siksi on niin tärkeää olla hengellisesti täysi-ikäinen.
Vaikka ilmeisesti Paavali oli asettanut Korinttoon vanhimmat, he ylpistyivät ja alkoivat hallita seurakuntaa omalla inhimillisellä auktoriteetillaan. Hän nuhteli heitä: "Mutta minä tulen pian luoksenne, jos Herra tahtoo, ja otan selvää, en noiden ylimielisten puheista, vaan voimasta, sillä Jumalan valtakunta ei ole puheissa vaan voimassa. Mitä siis tahdotte? Tulenko luoksenne piiska mukanani vai rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?" 1Kor.4:19-21
Meissä oleva Jeesuksen kaltaisuus on Jumalan voimaa. Kuka erottaa vanhimman tehtävästään, jos hänellä ei enää ole vanhimman mieltä? Paavali neuvoo vanhinta valittaessa näin: "Hän ei saa olla vastakääntynyt, ettei hän paisuisi ylpeydestä ja joutuisi saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen." 1Tim.3:6
Pitkäänkin uskossa ollut voi ylpistyä ja kadottaa Kristuksen mielen. Silloin häntä voi kohdata sama tuomio kuin Paholaista, jos hän ei tee parannusta ylpeydestään. Paholainen menetti asemansa Jumalan kerubina, kun hän ylpistyi.
Langenneille vanhimmille kuuluu sama kuritus kuin muillekin sellaisille uskoville, jotka väärinkäyttävät Jumalan armoa. Paavali mainitsee kaksi henkilöä oikein nimeltä ja heille määrätyn kurituksen: "Niitä ovat Hymenaios ja Aleksandros, jotka olen luovuttanut Saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi." 1Tim.1:20 Nykyäänkin tarvitaan apostoleja, jotka luovuttavat langenneita vanhimpia Saatanan haltuun.
Kaikki lihalliset uskovaiset voidaan luovuttaa Saatanan kuritettaviksi, jos he kieltäytyvät Jumalan kurituksesta. Jos he olisivat totelleet Jumalaa, heistä olisikin jo tullut hengellisiä. Saatanan kuritus johdattaa heidät tekemään syntiä, jolloin heidän elämänsä raunioituu. Ehkä he niissä ahdistuksissa nöyrtyvät ja huutavat totuudessa avukseen Jumalaa ja pääsevät takaisin taivaallisen Isän kuritettaviksi. Jumala kurittaa kohti vanhurskautta ja Paholainen kohti syntiä.
Jos yksi vanhin ylpistyy, seurakunnan muut vanhimmat voivat nuhdella häntä. Usein ylpistynyt vanhin kuitenkin viettelee muitakin vanhimpia luopumukseen eikä joukossa ole ketään, joka kykenisi erottamaan lihalliset vanhimmat pois asemastaan. Lopulta luopuneet vanhimmat ajavat pois laumastaan ne vanhimmat, jotka ovat pysyneet uskollisina Jeesukselle. Jumala vie uskollisensa pois tuollaisen vanhimmiston johtamasta joukosta. Vain lihalliseen kristillisyyteen rakastuneet jäävät sinne.
Apostoli Paavali tunsi omalla kohdallaan vaaran ylpistyä. Hän tiesi Jumalan hylkäävän hänet, jos hän ylpistyisi. Jumala salli Paholaisen enkelin pahoinpidellä Paavalia, jotta tämä pysyisi nöyränä. "Etten näin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin, Saatanan lähettiläs, runtelemaan minua, etten ylpeilisi." 2Kor.12:7
Paavali tiedosti voimakkaasti, että lihalliseksi tuleminen oli hänen pahin vihollisensa. Siksi hän tukahdutti kaikki syntisestä luonnostaan nousevat ajatukset. "En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi." 1Kor.9:26-27
Onhan se järkyttävää, jos apostoli joutuu saman tuomion alaiseksi kuin Paholainen. Kun paha henki rusikoi Paavalia, kokemus muistutti tätä siitä, kuinka kauheaa se olisi jos hyvä Jumala hänet hylkäisi, kuten Hän aikoinaan hylkäsi kuningas Saulin. Nöyryyttävien lyöntien alla hän lohduttautui Jeesuksen sanoilla: "Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." 2Kor.12:9
Jumalan kaksikymmentä neljä vanhinta
Jeesuksen viimeisellä aterialla opetuslapset kiistelivät keskenään siitä, kuka heistä on suurin. Sama kiista on meidänkin keskuudessamme siten, että väitellään siitä, kuka johtaa vanhimpia tai kuka heistä on vaikutusvaltaisin. Silloin Jeesus sanoi heille ja myös meille: "Niin Jeesus sanoi heille: 'Kansojen kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi. Mutta niin älköön olko teidän keskuudessanne. Joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja johtaja niin kuin palvelija.'" Luuk.22:25-26
Pietarilla oli varmaan mielessään edellinen Jeesuksen sana, kun hän kirjeessään kielsi vanhimpia herroina hallitsemasta uskovia. Jeesus sanoo, että "suurin olkoon niin kuin nuorin". Siten se vaikutusvaltaisin vanhin on kaikkien silmissä vailla omaa arvovaltaa ja kaikkien palvelija. Me kuitenkin tiedämme sen, etteivät inhimillisesti arvovaltaiset kunnioita moista nöyryyttä. Siksi tämä asia erottaakin Jumalan seurakunnan johtajat tämän maailman herroista ja heidän seurastaan. Tämä maailma ei tuntenut Jeesusta ja samoin se ei tunne kristillisiä johtajiakaan.
Jumala tuntee omansa ja tunnustaa heidän arvonsa. Hänellä on valtaistuimensa ympärillä kahdenkymmenen neljän vanhimman neuvosto. "Valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentä neljä vanhinta yllään valkoiset vaatteet ja päässään kultakruunut." Ilm.4:4
Keitä he ovat? Eivät kaikki ne, jotka ovat Jumalan seurakunnan vanhimpia täällä maan päällä ole vanhimpia taivaassa. Heitä on siellä vain kaksikymmentä neljä. Voimme nyt tietää heistä vain sen, että he ovat mieleltään täydellisesti Jeesuksen kaltaisia.
Jeesuksen viimeisellä aterialla opetuslapset kiistelivät keskenään siitä, kuka heistä on suurin. Sama kiista on meidänkin keskuudessamme siten, että väitellään siitä, kuka johtaa vanhimpia tai kuka heistä on vaikutusvaltaisin. Silloin Jeesus sanoi heille ja myös meille: "Niin Jeesus sanoi heille: 'Kansojen kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi. Mutta niin älköön olko teidän keskuudessanne. Joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja johtaja niin kuin palvelija.'" Luuk.22:25-26
Pietarilla oli varmaan mielessään edellinen Jeesuksen sana, kun hän kirjeessään kielsi vanhimpia herroina hallitsemasta uskovia. Jeesus sanoo, että "suurin olkoon niin kuin nuorin". Siten se vaikutusvaltaisin vanhin on kaikkien silmissä vailla omaa arvovaltaa ja kaikkien palvelija. Me kuitenkin tiedämme sen, etteivät inhimillisesti arvovaltaiset kunnioita moista nöyryyttä. Siksi tämä asia erottaakin Jumalan seurakunnan johtajat tämän maailman herroista ja heidän seurastaan. Tämä maailma ei tuntenut Jeesusta ja samoin se ei tunne kristillisiä johtajiakaan.
Jumala tuntee omansa ja tunnustaa heidän arvonsa. Hänellä on valtaistuimensa ympärillä kahdenkymmenen neljän vanhimman neuvosto. "Valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentä neljä vanhinta yllään valkoiset vaatteet ja päässään kultakruunut." Ilm.4:4
Keitä he ovat? Eivät kaikki ne, jotka ovat Jumalan seurakunnan vanhimpia täällä maan päällä ole vanhimpia taivaassa. Heitä on siellä vain kaksikymmentä neljä. Voimme nyt tietää heistä vain sen, että he ovat mieleltään täydellisesti Jeesuksen kaltaisia.
Raamatun viittauksissa käytetty VT käännös on Kirkkoraamattu 1933 ja UT käännös on Raamattu Kansalle 1999