Jeesus Kristus on Jumalani!
| Valitusvirret | Lamentations |
| 1 | |
|---|---|
| 1. Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi. | 1. How doth the city sit solitary, that was full of people! how is she become as a widow! she that was great among the nations, and princess among the provinces, how is she become tributary! |
| 2. Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet. | 2. She weepeth sore in the night, and her tears are on her cheeks: among all her lovers she hath none to comfort her: all her friends have dealt treacherously with her, they are become her enemies. |
| 3. Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä. | 3. Judah is gone into captivity because of affliction, and because of great servitude: she dwelleth among the heathen, she findeth no rest: all her persecutors overtook her between the straits. |
| 4. Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli. | 4. The ways of Zion do mourn, because none come to the solemn feasts: all her gates are desolate: her priests sigh, her virgins are afflicted, and she is in bitterness. |
| 5. Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä. | 5. Her adversaries are the chief, her enemies prosper; for the LORD hath afflicted her for the multitude of her transgressions: her children are gone into captivity before the enemy. |
| 6. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä. | 6. And from the daughter of Zion all her beauty is departed: her princes are become like harts that find no pasture, and they are gone without strength before the pursuer. |
| 7. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota. | 7. Jerusalem remembered in the days of her affliction and of her miseries all her pleasant things that she had in the days of old, when her people fell into the hand of the enemy, and none did help her: the adversaries saw her, and did mock at her sabbaths. |
| 8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin. | 8. Jerusalem hath grievously sinned; therefore she is removed: all that honoured her despise her, because they have seen her nakedness: yea, she sigheth, and turneth backward. |
| 9. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee. | 9. Her filthiness is in her skirts; she remembereth not her last end; therefore she came down wonderfully: she had no comforter. O LORD, behold my affliction: for the enemy hath magnified himself. |
| 10. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi. | 10. The adversary hath spread out his hand upon all her pleasant things: for she hath seen that the heathen entered into her sanctuary, whom thou didst command that they should not enter into thy congregation. |
| 11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen. | 11. All her people sigh, they seek bread; they have given their pleasant things for meat to relieve the soul: see, O LORD, and consider; for I am become vile. |
| 12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä? | 12. Is it nothing to you, all ye that pass by? behold, and see if there be any sorrow like unto my sorrow, which is done unto me, wherewith the LORD hath afflicted me in the day of his fierce anger. |
| 13. Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi. | 13. From above hath he sent fire into my bones, and it prevaileth against them: he hath spread a net for my feet, he hath turned me back: he hath made me desolate and faint all the day. |
| 14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa. | 14. The yoke of my transgressions is bound by his hand: they are wreathed, and come up upon my neck: he hath made my strength to fall, the LORD hath delivered me into their hands, from whom I am not able to rise up. |
| 15. Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle. | 15. The LORD hath trodden under foot all my mighty men in the midst of me: he hath called an assembly against me to crush my young men: the LORD hath trodden the virgin, the daughter of Judah, as in a winepress. |
| 16. Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä. | 16. For these things I weep; mine eye, mine eye runneth down with water, because the comforter that should relieve my soul is far from me: my children are desolate, because the enemy prevailed. |
| 17. Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellänsä. | 17. Zion spreadeth forth her hands, and there is none to comfort her: the LORD hath commanded concerning Jacob, that his adversaries should be round about him: Jerusalem is as a menstruous woman among them. |
| 18. Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet. | 18. The LORD is righteous; for I have rebelled against his commandment: hear, I pray you, all people, and behold my sorrow: my virgins and my young men are gone into captivity. |
| 19. Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä. | 19. I called for my lovers, but they deceived me: my priests and mine elders gave up the ghost in the city, while they sought their meat to relieve their souls. |
| 20. Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto. | 20. Behold, O LORD; for I am in distress: my bowels are troubled; mine heart is turned within me; for I have grievously rebelled: abroad the sword bereaveth, at home there is as death. |
| 21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun. | 21. They have heard that I sigh: there is none to comfort me: all mine enemies have heard of my trouble; they are glad that thou hast done it: thou wilt bring the day that thou hast called, and they shall be like unto me. |
| 22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas. | 22. Let all their wickedness come before thee; and do unto them, as thou hast done unto me for all my transgressions: for my sighs are many, and my heart is faint. |
| < < | < |
| 2 | |
|---|---|
| 1. Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä. | 1. How hath the LORD covered the daughter of Zion with a cloud in his anger, and cast down from heaven unto the earth the beauty of Israel, and remembered not his footstool in the day of his anger! |
| 2. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat. | 2. The LORD hath swallowed up all the habitations of Jacob, and hath not pitied: he hath thrown down in his wrath the strong holds of the daughter of Judah; he hath brought them down to the ground: he hath polluted the kingdom and the princes thereof. |
| 3. Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri. | 3. He hath cut off in his fierce anger all the horn of Israel: he hath drawn back his right hand from before the enemy, and he burned against Jacob like a flaming fire, which devoureth round about. |
| 4. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen. | 4. He hath bent his bow like an enemy: he stood with his right hand as an adversary, and slew all that were pleasant to the eye in the tabernacle of the daughter of Zion: he poured out his fury like fire. |
| 5. Herra on ollut niinkuin vihamies, on hävittänyt Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta. | 5. The LORD was as an enemy: he hath swallowed up Israel, he hath swallowed up all her palaces: he hath destroyed his strong holds, and hath increased in the daughter of Judah mourning and lamentation. |
| 6. Hän särki aitauksensa niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja papit. | 6. And he hath violently taken away his tabernacle, as if it were of a garden: he hath destroyed his places of the assembly: the LORD hath caused the solemn feasts and sabbaths to be forgotten in Zion, and hath despised in the indignation of his anger the king and the priest. |
| 7. Herra on hyljännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä. | 7. The LORD hath cast off his altar, he hath abhorred his sanctuary, he hath given up into the hand of the enemy the walls of her palaces; they have made a noise in the house of the LORD, as in the day of a solemn feast. |
| 8. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät. | 8. The LORD hath purposed to destroy the wall of the daughter of Zion: he hath stretched out a line, he hath not withdrawn his hand from destroying: therefore he made the rampart and the wall to lament; they languished together. |
| 9. Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta. | 9. Her gates are sunk into the ground; he hath destroyed and broken her bars: her king and her princes are among the Gentiles: the law is no more; her prophets also find no vision from the LORD. |
| 10. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet. | 10. The elders of the daughter of Zion sit upon the ground, and keep silence: they have cast up dust upon their heads; they have girded themselves with sackcloth: the virgins of Jerusalem hang down their heads to the ground. |
| 11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla. | 11. Mine eyes do fail with tears, my bowels are troubled, my liver is poured upon the earth, for the destruction of the daughter of my people; because the children and the sucklings swoon in the streets of the city. |
| 12. He sanovat äideillensä: "Missä on leipää ja viiniä?" kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin. | 12. They say to their mothers, Where is corn and wine? when they swooned as the wounded in the streets of the city, when their soul was poured out into their mothers' bosom. |
| 13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa? | 13. What thing shall I take to witness for thee? what thing shall I liken to thee, O daughter of Jerusalem? what shall I equal to thee, that I may comfort thee, O virgin daughter of Zion? for thy breach is great like the sea: who can heal thee? |
| 14. Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia. | 14. Thy prophets have seen vain and foolish things for thee: and they have not discovered thine iniquity, to turn away thy captivity; but have seen for thee false burdens and causes of banishment. |
| 15. Sinulle paukuttavat kämmeniänsä kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?" | 15. All that pass by clap their hands at thee; they hiss and wag their head at the daughter of Jerusalem, saying, Is this the city that men call The perfection of beauty, The joy of the whole earth? |
| 16. Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet; se on meille tullut, olemme sen nähneet." | 16. All thine enemies have opened their mouth against thee: they hiss and gnash the teeth: they say, We have swallowed her up: certainly this is the day that we looked for; we have found, we have seen it. |
| 17. Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven. | 17. The LORD hath done that which he had devised; he hath fulfilled his word that he had commanded in the days of old: he hath thrown down, and hath not pitied: and he hath caused thine enemy to rejoice over thee, he hath set up the horn of thine adversaries. |
| 18. Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko. | 18. Their heart cried unto the LORD, O wall of the daughter of Zion, let tears run down like a river day and night: give thyself no rest; let not the apple of thine eye cease. |
| 19. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa. | 19. Arise, cry out in the night: in the beginning of the watches pour out thine heart like water before the face of the LORD: lift up thy hands toward him for the life of thy young children, that faint for hunger in the top of every street. |
| 20. Katso, Herra, ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat? | 20. Behold, O LORD, and consider to whom thou hast done this. Shall the women eat their fruit, and children of a span long? shall the priest and the prophet be slain in the sanctuary of the Lord? |
| 21. Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä. | 21. The young and the old lie on the ground in the streets: my virgins and my young men are fallen by the sword; thou hast slain them in the day of thine anger; thou hast killed, and not pitied. |
| 22. Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti. | 22. Thou hast called as in a solemn day my terrors round about, so that in the day of the LORD's anger none escaped nor remained: those that I have swaddled and brought up hath mine enemy consumed. |
| < < | < |
| 3 | |
|---|---|
| 1. Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. | 1. I AM the man that hath seen affliction by the rod of his wrath. |
| 2. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. | 2. He hath led me, and brought me into darkness, but not into light. |
| 3. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. | 3. Surely against me is he turned; he turneth his hand against me all the day. |
| 4. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. | 4. My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones. |
| 5. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. | 5. He hath builded against me, and compassed me with gall and travail. |
| 6. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet. | 6. He hath set me in dark places, as they that be dead of old. |
| 7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. | 7. He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy. |
| 8. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. | 8. Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer. |
| 9. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. | 9. He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked. |
| 10. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. | 10. He was unto me as a bear lying in wait, and as a lion in secret places. |
| 11. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. | 11. He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate. |
| 12. Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. | 12. He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow. |
| 13. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. | 13. He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins. |
| 14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. | 14. I was a derision to all my people; and their song all the day. |
| 15. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. | 15. He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood. |
| 16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. | 16. He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes. |
| 17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. | 17. And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity. |
| 18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus. | 18. And I said, My strength and my hope is perished from the LORD: |
| 19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. | 19. Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall. |
| 20. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. | 20. My soul hath them still in remembrance, and is humbled in me. |
| 21. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. | 21. This I recall to my mind, therefore have I hope. |
| 22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: | 22. It is of the LORD's mercies that we are not consumed, because his compassions fail not. |
| 23. se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. | 23. They are new every morning: great is thy faithfulness. |
| 24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. | 24. The LORD is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him. |
| 25. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. | 25. The LORD is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him. |
| 26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. | 26. It is good that a man should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD. |
| 27. Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. | 27. It is good for a man that he bear the yoke of his youth. |
| 28. Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut. | 28. He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne it upon him. |
| 29. Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa. | 29. He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope. |
| 30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä. | 30. He giveth his cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach. |
| 31. Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; | 31. For the LORD will not cast off for ever: |
| 32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. | 32. But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies. |
| 33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia. | 33. For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men. |
| 34. Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa, | 34. To crush under his feet all the prisoners of the earth. |
| 35. kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä, | 35. To turn aside the right of a man before the face of the most High, |
| 36. kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi? | 36. To subvert a man in his cause, the LORD approveth not. |
| 37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt? | 37. Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not? |
| 38. Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? | 38. Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good? |
| 39. Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa? | 39. Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins? |
| 40. Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö. | 40. Let us search and try our ways, and turn again to the LORD. |
| 41. Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. | 41. Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens. |
| 42. Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi, | 42. We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned. |
| 43. olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä; | 43. Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied. |
| 44. olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. | 44. Thou hast covered thyself with a cloud, that our prayer should not pass through. |
| 45. Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. | 45. Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the people. |
| 46. Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme. | 46. All our enemies have opened their mouths against us. |
| 47. Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen. | 47. Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction. |
| 48. Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. | 48. Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people. |
| 49. Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä | 49. Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission. |
| 50. siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta. | 50. Till the LORD look down, and behold from heaven. |
| 51. Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden. | 51. Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city. |
| 52. Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. | 52. Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause. |
| 53. He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. | 53. They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me. |
| 54. Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. | 54. Waters flowed over mine head; then I said, I am cut off. |
| 55. Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. | 55. I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon. |
| 56. Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää". | 56. Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry. |
| 57. Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää". | 57. Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not. |
| 58. Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni. | 58. O LORD, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life. |
| 59. Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. | 59. O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause. |
| 60. Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan. | 60. Thou hast seen all their vengeance and all their imaginations against me. |
| 61. Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan. | 61. Thou hast heard their reproach, O LORD, and all their imaginations against me; |
| 62. Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. | 62. The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day. |
| 63. Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna. | 63. Behold their sitting down, and their rising up; I am their musick. |
| 64. Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. | 64. Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands. |
| 65. Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. | 65. Give them sorrow of heart, thy curse unto them. |
| 66. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. | 66. Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD. |
| < < | < |
| 4 | |
|---|---|
| 1. Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin! | 1. How is the gold become dim! how is the most fine gold changed! the stones of the sanctuary are poured out in the top of every street. |
| 2. Siionin pojat, nuo kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi - kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen! | 2. The precious sons of Zion, comparable to fine gold, how are they esteemed as earthen pitchers, the work of the hands of the potter! |
| 3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa. | 3. Even the sea monsters draw out the breast, they give suck to their young ones: the daughter of my people is become cruel, like the ostriches in the wilderness. |
| 4. Imeväisen kieli tarttuu suulakeen janon tähden. Lapsukaiset pyytävät leipää; ei ole, kuka sitä heille taittaisi. | 4. The tongue of the sucking child cleaveth to the roof of his mouth for thirst: the young children ask bread, and no man breaketh it unto them. |
| 5. Jotka herkkuja söivät, ne nääntyvät kaduilla. Joita punapurppuran päällä kanneltiin, ne tunkioita syleilevät. | 5. They that did feed delicately are desolate in the streets: they that were brought up in scarlet embrace dunghills. |
| 6. Tyttären, minun kansani, syntivelka on Sodoman syntiä suurempi; Sodoma hävitettiin yhtäkkiä kätten siellä riehumatta. | 6. For the punishment of the iniquity of the daughter of my people is greater than the punishment of the sin of Sodom, that was overthrown as in a moment, and no hands stayed on her. |
| 7. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat, maitoa valkoisemmat, heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi, heidän hahmonsa oli kuin safiiri. | 7. Her Nazarites were purer than snow, they were whiter than milk, they were more ruddy in body than rubies, their polishing was of sapphire: |
| 8. Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi, ei voi heitä tuntea kaduilla. Rypyssä on heillä nahka luitten päällä, se on kuivettunut kuin puu. | 8. Their visage is blacker than a coal; they are not known in the streets: their skin cleaveth to their bones; it is withered, it is become like a stick. |
| 9. Parempi oli miekan kaatamien kuin nälän kaatamien, jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt, pellon viljaa vailla. | 9. They that be slain with the sword are better than they that be slain with hunger: for these pine away, stricken through for want of the fruits of the field. |
| 10. Armeliaat vaimot keittivät omin käsin lapsiansa: ne tulivat heille ruuaksi tyttären, minun kansani, sortuessa. | 10. The hands of the pitiful women have sodden their own children: they were their meat in the destruction of the daughter of my people. |
| 11. Herra on pannut täytäntöön kiivautensa, vuodattanut vihansa hehkun; hän on sytyttänyt Siioniin tulen, joka on kuluttanut sen perustukset. | 11. The LORD hath accomplished his fury; he hath poured out his fierce anger, and hath kindled a fire in Zion, and it hath devoured the foundations thereof. |
| 12. Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat, ei maanpiirin asukkaista kenkään, että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään Jerusalemin porteista. | 12. The kings of the earth, and all the inhabitants of the world, would not have believed that the adversary and the enemy should have entered into the gates of Jerusalem. |
| 13. Sen profeettain syntien tähden kävi näin, sen pappien pahain tekojen tähden, niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet vanhurskaitten verta. | 13. For the sins of her prophets, and the iniquities of her priests, that have shed the blood of the just in the midst of her, |
| 14. He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina, niin ettei voinut koskea heidän vaatteisiinsa. | 14. They have wandered as blind men in the streets, they have polluted themselves with blood, so that men could not touch their garments. |
| 15. "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä. "Väistykää, väistykää, älkää koskeko!" Paettuaankin he yhä harhailivat; pakanain seassa sanottiin: "Eivät he saa kauemmin asustaa täällä". | 15. They cried unto them, Depart ye; it is unclean; depart, depart, touch not: when they fled away and wandered, they said among the heathen, They shall no more sojourn there. |
| 16. Herran kasvot ovat hajottaneet heidät, hän ei heihin enää katso. Papeista ei välitetty, vanhimpia ei armahdettu. | 16. The anger of the LORD hath divided them; he will no more regard them: they respected not the persons of the priests, they favoured not the elders. |
| 17. Vieläkin me, silmät rauenneina, turhaan odotimme apua; tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa, josta ei pelastusta tullut. | 17. As for us, our eyes as yet failed for our vain help: in our watching we have watched for a nation that could not save us. |
| 18. Meidän askeleitamme vaanittiin, niin ettemme voineet kulkea kaduillamme. Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät - niin, loppumme tuli. | 18. They hunt our steps, that we cannot go in our streets: our end is near, our days are fulfilled; for our end is come. |
| 19. Meidän vainoojamme olivat nopeammat kuin kotkat taivaalla. Vuorilla he ajoivat meitä takaa, väijyivät meitä erämaassa. | 19. Our persecutors are swifter than the eagles of the heaven: they pursued us upon the mountains, they laid wait for us in the wilderness. |
| 20. Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saamme elää pakanakansain seassa. | 20. The breath of our nostrils, the anointed of the LORD, was taken in their pits, of whom we said, Under his shadow we shall live among the heathen. |
| 21. Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa! Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi: sinä juovut ja paljastat itsesi. | 21. Rejoice and be glad, O daughter of Edom, that dwellest in the land of Uz; the cup also shall pass through unto thee: thou shalt be drunken, and shalt make thyself naked. |
| 22. Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut: ei Herra ole enää siirtävä sinua pois. Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä, on paljastava sinun syntisi. | 22. The punishment of thine iniquity is accomplished, O daughter of Zion; he will no more carry thee away into captivity: he will visit thine iniquity, O daughter of Edom; he will discover thy sins. |
| < < | < |
| 5 | |
|---|---|
| 1. Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme. | 1. Remember, O LORD, what is come upon us: consider, and behold our reproach. |
| 2. Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille. | 2. Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens. |
| 3. Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket. | 3. We are orphans and fatherless, our mothers are as widows. |
| 4. Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan. | 4. We have drunken our water for money; our wood is sold unto us. |
| 5. Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda. | 5. Our necks are under persecution: we labour, and have no rest. |
| 6. Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi. | 6. We have given the hand to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread. |
| 7. Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa. | 7. Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities. |
| 8. Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä. | 8. Servants have ruled over us: there is none that doth deliver us out of their hand. |
| 9. Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa. | 9. We gat our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness. |
| 10. Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia. | 10. Our skin was black like an oven because of the terrible famine. |
| 11. Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa. | 11. They ravished the women in Zion, and the maids in the cities of Judah. |
| 12. Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa. | 12. Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured. |
| 13. Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla. | 13. They took the young men to grind, and the children fell under the wood. |
| 14. Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä. | 14. The elders have ceased from the gate, the young men from their musick. |
| 15. Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut. | 15. The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning. |
| 16. Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet! | 16. The crown is fallen from our head: woe unto us, that we have sinned! |
| 17. Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet - | 17. For this our heart is faint; for these things our eyes are dim. |
| 18. Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat. | 18. Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it. |
| 19. Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun. | 19. Thou, O LORD, remainest for ever; thy throne from generation to generation. |
| 20. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi? | 20. Wherefore dost thou forget us for ever, and forsake us so long time? |
| 21. Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen. | 21. Turn thou us unto thee, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old. |
| 22. Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin? | 22. But thou hast utterly rejected us; thou art very wroth against us. |
| < < | < |